Älä tuu avautuun!

Hello, terkkuja Torniosta. Täällä paistaa aurinko, mutta ajatukset ovat Australiassa. Jatketaan siis kesän blogia täältä käsin, ettei muistot unohdu! Nämä ovat suoraan meidän päiväkirjasta, jota kirjoitimme Australiassa.

Päivä: 14.8.2012 Brisbane

Bas lähti aamulla takaisin Noosaan ja ensimmäistä kertaa kuukauteen oltiin ihan kaksin. Saatettiin Basia juna-asemalle ja jatkettiin siitä matkaa haikein mielin kaupunkikierrokselle. Kierreltiin keskustassa ja makoiltiin puistossa. Brisbane ei ollut meidän mielestä mikään paras mesta niin ostettiin viiniä ja mentiin BYO-kiinalaiseen syömään. Viinakaupasta se ajatus lähti. Oli 2 pulloa yhden hinnalla (ei ehkä ihan mut tarpeeksi kannattavaa ostaa 2) ja mentiin syömään. Pullohan siinä meni ihan maistellessa ja toinen mikä oli tarkoitettu säästettäväksi ajateltiin käyttää ennen "parasta ennen"-päiväystä, eli heti illalla.

Lähdettiin illalla läheiseen puistoon ja korkattiin toinen punaviinipullo. Oli mennyt niin paljon taas rahaa, ettei ollut varaa lähteä baariin. Istuttiin  puiston penkillä vierekkäin ja muisteltiin vanhoja. Meidän yläkerrassa, eli palmun oksalla hengaili sikaiso lepakko (huom. en tarkoita rekkiksii kiipeilemässä puumajassa meidän palmussa). Se oli oikeasti kotkan tasoo. Sit se salakuunteli meitä. Kotkan kaveri lepakko oli vain hyvä lisä pienessä tuiskeessa, kunnes tuli Security. Se vaan haahuili siinä meneen edes takaisin ja häiritsi meitä. Toi puistossa juominenn ei nimittäin ollut sallittua. Juotiin sitä sitten jonkun rätin välistä ja yritettiin esittää viattomia. EI olis todellakaan ollut varaa maksaa sakkoja. Siinä me sit kökötettiin muutamia tunteja ja lopulta kun se alkoi lähestyä meitä uhkaavasti niin otettiin lepakosta mallia ja toimittiin niiden toimintamallin mukaan. Lähti se Security iltavapaille tai hoitoon :D

Brisbane - Surfers Paradise

Kun oltiin selvitty lepakoista niin matka jatkui seuraavana päivänä Surfers Paradiseen. Meitä tultiin aamulla hakemaan päiväretkelle vesiputouksille Gold Coastille. Mun ja Emman tuurilla bussi oli täynnä kiinalasia (onneksi ei niitä haisevia). Siinä ne palloili meidän tiellä ja naama kiinni ikkunassa. Mulla on paljon varaa sanoa, koska opas kysyi mikä matkapaketti me oltiin ostettu, niin ei ollut mitään hajua. Bas oli meille sen myynyt kun oli töissä Tribalissa, niin se vaan sanoi että tää retki on must! Se kyllä oli. Nähtiin lisää vesiputouksia ja katseltiin maisemia. Niihin ei kyllä ikinä kyllästynyt Australiassa. Kaikki oli niin kaunista ja uutta.

Seuraavana aamuna herättiin auringon paisteeseen ja lähdettiin rannalle. Surfers Paradise tuntui isolta kaupungilta pitkästä aikaa pikkukaupunkien jälkeen (Brisbanea ei laskettu kun ei nähty siellä mitään, paitsi lepakoita). Siinä oli oma lumonsa ja me tykättiin Surfersistä todella paljon. Sitä verrataan Las Vegasiin, eikä syyttä. Se ei ehkä ole yhtä hyvä, mutta siinä on oma juttunsa. Mentiin Emman kanssa maailman pyörään illalla ja katsottiin pilvenpiirtäjiä ja merenrantaa sieltä.

Yllättävää, että aurinko paistoi seuraavanakin päivänä. Meillä on käynyt kauhea tuuri, että joka päivä oli ihana ilma viimeisen 5 viikon aikana. Aloitimme taas päivän rannalla ja illalla olimme sopineet näkevämme Hollyn (tyttö Airlie Beachiltä, joka oli ihan huippu). Näinhän tapahtui, mutta suunnitelmiin tuli taas muutos. Tämä kesä ei ole mennyt yhdenkään suunnitelman mukaan. East Coast varattu Sydneyyn asti, mutta mitä tapahtui??

-Paapi

Viattomat Brisbanessa

Maailman pyörä, Surfers Paradise

Wrong way, go back!

Aikaa on kulunut ja aivan liian paljon! Mutta sen kunniaksi, että näin Paapin nyt ekan kerran kesän jälkeen, päätettiin päivittää blogi. Australiasta on jo kotiuduttu ajat sitten, mutta onneks voidaan vielä palata niihin päiviin. Meillä oli nimittäin koko kesän ajan mukana se oma salainen päiväkirja, johon kirjoteltiin tän blogin ohella. Muisteltiin koko kesä sen avulla läpi ja ajateltiin nyt tulevan viikon aikana päivitellä ne meidän puuttuvat aussi-päivät tänne! Kesää muistellen nukutaan tuleva viikko kylki kyljessä mun Tornion kämpässä, päivitetään tää blogi tähän päivään ja mietitään mitä sitä ens kesänä keksis :)

Eli leikitään että nyt on: 13.8. (Halleluuja Paapilla on älykamera, joka tallentaa myös päivämäärät :D)

Lähtö Rainbow Beachiltä tapahtu sitten lopulta. Se veny viikolla (tai kahdella) siitä mitä suunniteltiin, mut lopulta päästiin kuitenkin lähteen. Viimenen päivä oli aivan kamala, piti sanoo heipat niille kaikille ihanille ihmisille, johon siellä oli tutustunu. Kaikki sen hostellin työntekijät, naapurihostellien työntekijät ja etenkin Maxille. Paapilla tuli suru puseroon jo bussimatkaeväitä ostaessa läheisestä leipomosta. Se kävi hakeen meille piet (sellaset piirakat mitä syötiin aina kun ei jaksettu laittaa ruokaa) ja alko itkeen kun tajus, että niitä oli yks liian vähän. 

Seuraavana etappina meillä oli Noosa. Aivan mielettömän kaunis paikka, mutta koska paikka josta lähdettiin oli niin ihana, ei oikein osattu nauttia siitä niin paljon kun ois voinu. Mentiin Basille yöks ja paikallisena se näytti meille Australian parhaat surffimestat ja mahtavan paikan, mistä katella auringonlasku. Rainbowlla kun oli tottunu siihen et auringonlasku oli nähtävä, oli paikka mikä tahansa. Se surffaus jäi tosin tiukan aikataulun takia kokeilematta. Tai suurempi syy tais olla se, että haluttiin et meillä jäi kokematta jotain niin olennaista, että on suuri syy palata takasin :) 

Seuraavana päivänä mentiin siihen huikeen kuuluisaan krokotiilimies-zoohon, eli Steve Irwinin perustamaan Australia Zoohon. Lapsi pääsi siis eläintarhaan ja rapsuttaan koalaa! Saatiin myös hirvee hepuli yhdestä krokotiilista, joka oli puskan takana piilossa. Se oli suoraan mun ja Paapin sarjakuvamaailmasta, eikä pystytty lopettaan nauramista! Se oli maastoutunu niin hienosti, pelkäsi ehkä Steven paluuta. Tai sit se oli vaan kyllästyny työhönsä :D Illalla matka jatku vielä Brisbaneen, missä meidät otettiin vastaan huikeella ilotulituksella! Okei, ehkä siellä oli käynnissä jotkut festarit, mut niille oli varmaan ilmotettu mihin aikaan meidän bussi oli perillä. 

-Emma 

                                                    Te ette nää mua!

                                          Perhe eläintarhassa, Max muuttu wallabiks :)

Perhe-elamaa Rainbowlla

Viimeiset hetket kasilla taalla Rainbw Beachilla, niin kai sita taytyy alkaa kertaileen mita kaikkee taalla ollaankaan koettu. Mahtava sijaisperhe mulla on taalla ainakin. Paapi pitaa huolta meista kolmesta lapsesta, musta, Maxista ja Basista (aateltiin ens viikolla ostaa perhelippu elaintarhaan) :) Paljon on tehty asioita, mita Suomessa ois miettiny kaks kertaa. Yks ilta mentiin bileisiin mahtavaan kattohuoneistoon, mut isanta oli niin vasyny, etta jouduttiin lahteen aika ajoissa pois. No sehan ei meidan menoo hidastanu, vaan mentiin viereisen hotellin spa-alueelle. Se siis viela oli oikeesti melkein sallittua, koska bileiden isanta anto luvan ja silla oli oikeus siihen. Tosin spa-alue oli jo suljettu ja sinne mennessa oli isot kyltit 'No Alcohol'. Meidan paassa ajatus meni vaan "Meillahan on vaan goonii, joten ei oo pelkoo lasinsiruista, eli mennaan vaan" :D Eipa aikaakaan kun meidat ajettiin ulos, mut bileet jatku sit hostellilla.
Eilen illalla paatettiin lahtee grillaan tan meidan samaisen perheen kanssa rannalle. Siella oli yleinen grillauspaikka ja tehtiin mahtavat ruuat (okei, Paapi teki). No sen jalkeen pojat paatti vasata meille nuotion biitsille ja keraili polttopuita roikkumalla puista. Niiden kisa siita kumpi loytaa isomman polttopuun loppu siihen, etta Max raahas kokonaisen puun rannalle. Siella sitten istuttiin rannalla, kuunneltiin merta ja tuijoteltiin nuotioo, kunnes nahtiin auton valot lahestyvan. Vaikka tulesta rannalla ei mitaan vaaraa ookkaan, ei se silti oo sallittua. Ei muuta kun kamat mukaan, jalat alle ja juoksuun pakoon poliiseja. Onneks hetken paasta selvis, etta valot tulikin jostain muualta :) Paastiin siis viela hetkeks istuun takasin nuotiolle ja bongaileen tahdenlentoja.
Ja ollaan tosiaan yritetty lahtee taalta tiistaista lahtien, mut ei olla viela onnistuttu. Eilen suunniteltiin jo koko loppumatka ja tanaan oli tarkotus varata bussiliput huomiselle. Aamulla mun murolautasen alta loyty Paapin kirjottama lappu "Let's stay still Saturday. Love u!" Mita tohon nyt sit voi sanoo... :D

Mentiin autolla, tultiin takasin liftaamalla

Huh huh mika reissu. Lahdettiin torstaina Emman ja Maxin kanssa Fraser Islandille. Edellisena yona oltiin juhlittu Emman synttareita tulen aarella ja juotu kaljaa, goonia ja sidukkaa :D Laulettiin Emmalle yolla synttarilaulu ja ilta oli ihana. Aamulla MINA tein ystavana kaikille aamupalaa ja auheutin palohalytyksen Emman kunniaksi. Lopulta kun kaikki oli valmista niin yritin herattaa kaikkia, mutta kun kaikki nukkui niin menin takaisin sankyyn ja herattiin puolta tuntia myohemmin syomaan kylmaa aamupalaa (puuroa, munakasta). Sit ma ja Max oltiin ostettu Emmalle juustokakku, jossa oli pinkilla Happy Birthday ja kynttiloita. Aamu oli mahtava ja lahdimme 11 aikaan Fraser Islandille. Otettiin lautta sinne ja nahtiin delfiineja. Fraser Island on maailman isoin hiekkasaari ja siella on kauneinta ikina. En ole ikina nahnyt yhta kaunista saarta. Meidan autossa ei kuulunut radio ja Maxilla oli vain 11 laulua sen puhelimessa niin Emma paatti aloittaa oman kanavan. Ensin se lauloi hyvaa syntymapaivaa itsellensa ja sit alettiin laulaa suomeksi "pikku Maxin autosta on kumi puhjennut" Maxille. Kaiken huipuksi kuvasin kaiken. Taman jalkeen ma ja Emma haluttiin ajaa autoa. Ma aloitin syvassa hiekassa ajamisen. Ihanat Emma ja Max teki ristinmerkin ennen kuin paasin kuskin paikalle. Kiitti kaverit!!! Sit 5 minuutin jalkeen huusin Maxille et sun vuoro. Ma en uskalla. Emma jatkoi sit ajamista ja olin todella yllattynyt etta se oli parempi :D  Emma ajoi meidat uimaan Mc Kenzie-jarvelle, joka naytti ihan suomelta. Jarvi oli todella kaunis. Sit saatiin hyvat naurut siella kun tulin ulos vessasta niin Max heitti vetta mun paalle ja luulin et se oli hamahakki niin huusin ja pompin ennen kuin Max yritti 3 kertaa selittaa, etta se oli vetta, ei hamahakki. Vihaan kaikkea liikkuvaa. Illaksi mentiin leirintaaluelle, joka naytti ihan Jurassic Parkilta. Se oli todella pelottava, mutta onneksi meilla oli Maxin viidakkoveitsi mukana. Viime viikolla yksi dingo oli alkanut syomaan saksalaista hengilta siella niin meilla oli kunnon vehkeet mukana. Meilla oli myos armeijan neonvaloputki, jolla oltaisiin voitu syovyttaa dingoja jos ne olisivat kayneet paalle. :D Grillattiin illalla taysin keskella metsaa puisilla penkeilla ja kuunneltiin elaimia. Se oli pelottava, mutta aivan mahtava kokemus. Sit leikittiin arvoitusleikkia, miten joku on kuollut. Taman jalkeen mentiin kaikki autoon nukkumaan, koska ma en suostunut nukkumaan teltassa dingojen iltapalana. Yon teema: Sopu sijaa antaa. Auto oli vahan vinossa niin kaikki nukkui yhdessa laidassa toistensa paalla :D

Toisena paivana matka jatkui sisamaasta takaisin beachille. Aurinko paistoi taas taydelta taivaalta ja meri vaahtosi. Pysahdyttiin katsomaan nahtavyyksia ja haaksirikkoutunutta laivaa. Se oli siisti. Meidan oli tarkoitus menna Champagne poolsille, mutta mina ajoin ja jain hiekkaan kiinni. Tyonnettiin sit autoa Emman kanssa, muttei ihan saatu meidan maasturia liikkkeelle. Sit pysaytettiin seuraava auto ja pyydettiin apua. Naurettiin ihan kipeena kun autosta astui ulos 4 bodaria. Aluksi ajateltiin auttaa niita, mutta sit revettiin ettei ne varmaan tarvitse meidan apua. 3 sekuntia ja auto oli irti. Pysaytettiin todellakin oikeat ihmiset. Max yritti ajaa seuraavaksi samaa tieta mut jaatiin taas jumiin. Paatettiin sit jattaa auto rannalle ja kavella champagne poolsille. Kaveltiin sinne 45min, mutta tajuttiin, etta parempi lahtea takaisin ennen pimeaa. Kaveltiin sitten takaisin autolle. Lahdettiin ajamaan kohti seuraavaa leirintaaluetta, kunnes autosta alkoi kuulua kauhea aani ja sisalla alkoi savuamaan. Kohta kuului vaan poks ja koko moottori alkoi savuta. Hypattiin nopeasti ulos autosta ja katsastettiin tilanne! Ensin ajateltiin et NYT OLLAAN KUSESSA, mut sit alettiin nauramaan. Ei tassa muuten mitaan, mutta nousuvesi oli tulossa, aurinko laskemassa, eika ketaan missaan. Me lahdettiin Emman kanssa kavelemaan leirintaaluelle taskulamppujen kanssa, eika todellakaan tiedetty miten kaukana se on. Max jai odottamaan jos han loytaisi apua. Meri alkoi tulla lujaa vauhtia rantaan ja ulkona oli pimeata. Me kaveltiin maailman isoimmalla hiekkasaarella nousuveden aikaan tietamatta minne menna seuraavaksi. Noh, puolen tunnin jalkeen nahtiin auto ja alettiin huutaa ja heiluttamaan kasia Emman kanssa. Auto ei pysahtynyt. En ole ikina ollut niin vihainen. Sit katsottiin taakse ja huomattiin, etta se pysahtyi vahan matkan paahan meista. Sit kerrottiin, etta meidan moottori on rikki ja ollaan beachilla autolla ja nousuvesi tulee pian. Mies otti meidat kyytiin ja ajettiin autolle. Lopulta se hinasi meidan auton kauemmaksi rannasta. Sit se jatti meidat keskelle ei mitaan ja sanoi, etta toivottavasti nousuvesi ei tule tanne asti ja alkaa nukkuko teltassa kun taalla on paljon dingoja. Me sit tyonnettiin sen auto hiekasta pois ja heilutettiin. Eka ajatus oli, etta taalla ollaan ja tanne jaatiin. Sit kaikki alkoi nauramaan. Kerrataan mita tapahtui: Ollaan rannalla, nousevesi tulossa, ei valoja, ei ketaan ihmisia, ollaan niin jumissa kuin voi olla ja taysikuu nousee hitaasti. Ranta oli kaunis ja taivas oli taynna tahtia. Oltiin ostettu grillattavaa aivan sikana, mutta ei voitu menna ulos grillaamaan dingojen takia, eika meilla ollut puita. Mietittiin myos katolla syomista, mutta oli liian kylma. Sit mentiin kaikki autoon sisalle ja Max laittoi gooniboksin ratin paalle, avattiin siidereita ja mietittiin mita syotaisiin. Kaikki kasvikset ja lihat oli kylmalaukussa, eika me voitu tehda niita, joten me syotiin sipsia, vaahtokarkkeja ja juotiin goonia. Me vaan naurettiin ja meilla oli niin hauskaa. Emma ehdotti, etta laitetaan vaahtokarkit moottorille kun eihan silla ole valia kun se on jo rikki :D Alettiin sitten pelaamaan juomapeleja ja tehtiin laulu siita mita meille oli tapahtunut. Oikeestaan Emma teki sen. Se on julkaisukelvoton, mutta paras biisi IKINA! AI NIIN, tama kaikki tapahtui Maxille sen syntymapaivana. Silti Max sanoi, etta se oli hanen parhaat synttarit. Kuinka usein saat tallaisia kokemuksia synttareina? :D Meilla oli paras ilta ikina ja kaikki selvisi hengissa. Naureskeltiin vain, etta kiva aamulla pyytaa apua kun kaikilla on krapula. Ollaanhan me jumissa viela aamullakin! Emma jatkaa tarinaa....

-Paapi

Paiva nro 3 alkoi heratyskellon soidessa viiden aikaan aamulla. Aateltiin et sillon on kalamiehet liikkeella ja helppo saada kyyti lautalle ja ehka jopa hostellille saakka. Katsahdus ulos ikkunasta kertoi, etta urheimmatkin kalamiehet nukkuivat viela edellisen illan kaljojen jaljilta. Ei muuta kun takaisin unten maille. Lopulta todettiin etta saaren toisesta paasta lautalle on sen verran pitka matka, etta on aika aloittaa paivan uurastus. Tehtavana oli siis saada koko poppoo ja auto takaisin Rainbow Beachille. Eipa aikaakaan kun saatiin Paapin kanssa kyyti seuraavalle leirintaaluelle, jossa metsanvartioiden (en ees tieda onko toi oikee sana suomeks) maja oli. Aateltiin etta niilta saadaan sit apua. No, eihan se niin helposti mennykaan. Lisahankaluuksia matkaan toi se, etta kenenkaan puhelimessa ei ollut kuuluvuutta, metsanvartijat (joita tultiin etsimaan) vietti jotain lepopaivaa, joten toimisto oli suljettu ja kolikkopuhelin vei kaikki kolikot muutaman puhelun jalkeen. Hetken paasta todettiin etta Max oli saanut jonkun vetamaan meidan auton leirintaalueelle, joten viela tassa vaiheessa oltiin koko poppoo kasassa, ma, Paapi, Max ja auto. Monien puheluiden (joista kaikki piti soittaa kolikkopuutteen takia ilmaisiin numeroihin, eli hostelleihin) jalkeen, saatiin selville etta meidan ja auton roudaaminen takasin maihin ois tullu maksaan 800 dollaria. Just.

Tassa vaiheessa oli siis pakko siirtya suunnitelmaan nro 2. Eli kunhan saadaan itsemme takaisin Rainbow Beachille ja toihin seuraavaksi paivaksi, niin kaikki on hyvin. Tassa vaiheessa nahtiin myos eka metsanvartija, mut ei sekaan osannu sanoo oikein muuta, kun etta jattakaa auto siihen. Sanoin sit sille et jos auto alkaa haiseen pahalle, ne on vaan meidan ruuat, ei piilotella ruumiita siella :) Sitten alotettiin matka takaisin liftaamalla. Niin mielettoman mukavia ihmisia, monta eri kyytia, upeat maisemat ja monet naurut. Monien kalamiesten autot oli niin taynna vieheita ja siimoja (vai mita ne kalamiehet kayttaakaan) etta ei mahduttu kyytiin, mutta jokainen auto pysahty ja yritti auttaa. (Paitsi yks nainen jolla oli vaan yks hammas. Se oli ehka unohtanu pesta sen ja pelkas etta sen henki haisee pahalle, niin se ei suostunu ottaan meita tyhjalle takapenkille...) Tosin ihan kaikkeen ystavalliset aussitkaan ei suostunu. Paapi sano yhdelle "Ei se haittaa vaikka ei mahduta kyytiin, te voitte antaa teidan moottorin meille niin paastaan jatkaan matkaa". Kerrottiin jokasessa autossa meidan tarina ja kaikki vaan nauro. Lopulta paastiin turvallisesti (eikohan ne kaikki kalamiehet aika turvallisia ollu, vaikka juttujen taso oli aika kyseenalainen) lautalle, missa tyoskentaleva mies katsoi hieman kummaksuen kun naytettiin meidan lippu. Kolme ihmista ja auto, mutta missa on auto? Joo, auto siis jai Fraser Islandille. Siina vaiheessa mies teki vaan ristinmerkin ja lahti. Nyt ollaan turvallisesti kotona ja saatiin kyyti ihan hostellille asti!

Tietenkin tata tarinaa on pitany kertoo kaikille, mut tajusin tanaan et siina on saattanu tulla pienia vaarinkasityksia. Aikasemmin oon saattanu olla hiukan ujo puhuun englantia, mutta taalla oon kylla alkanu paastaan suustani mita sattuu. Oon siis kertonu tan tarinan monelle ja tanaan kun kerroin sita tyokavereille, ne vaan alko nauraan ihan hillittomasti. Tottakai olin ihan hamillani et mita oiken sanoin. No ne sit selitti mulle et kun koitin kertoo et liftattiin (hitchhike) niin lopputulos olikin se, et kolkattiin monta ihmista ja ryostettiin niiden autot ja siks ollaan onnellisesti taalla. Hups.

Ja kun tultiin takasin oltiin saatu uus kamppis (mitakohan se tykkaa mun ja Paapin kommuunielamasta, ovet avoinna kaikille), joka oli vieny Paapin sangyn. Ei silla muuten mitaan valia, mut oisin halunnu olla paikalla kun se loysi tyynyn alta kaks veista jolla Paapi aina suojeli mua :D

You only live once

Rainbow Beachilla paistaa aurinko ja taalla on ihanaa ja kuumaa. Tuntuu kuin olisi aina terassilla. Me ei olla juotu kauheesti  ennen kuin paastiin Rainbow Beachille ja meidan rappioelama alkoi. Kaikki alkoi nuotiosta. Illalla on tosi viileata ja pitaa sita lammitella jossain kun asutaan teltassa. Nuotion aarelle keraantyy joka ilta sikana ihmisia ja pullojen sihina vain kuuluu korvissa. Ollaan siis juotu joka ilta Rainbow Beachilla, paitsi yhtena paivana kun oli liian hirvea krapula.

Meilla on kaveri Max, joka tulee joka paiva meidan kanssa sandblowlle kun hankin tekee retkia sinne toiselta hostellilta. Yleensa tosin vain pari kertaa viikossa, mutta muuten han tulee joka paiva meidan kanssa.Puhuttiin sit yhtena iltana, etta pitaisi ottaa aina yhdet mukaan ja katsoa auringonlaskua. Noh, tastahan se lahti ja aina kun kaveltiin takaisin hostellille niin alettiin miettiin, etta voihan sita viela pari ottaa :D Nyt ollaan rappiolla. Missattiin Emman kanssa yksi aamubussikin kun ei heratty heratyskelloon! (muuten ollaan loistavia tyontekijoita). Kiusataan toisiamme retkilla, juostaan perakkain ja hakataan toisiamme ja tietysti huudetaan ja nauretaan taysia! Hiekkalaudan taakse on helppo piiloutua tai matkia toista! Opetellaan myos bussitanssia, jota voidaan tanssia kun asiakkaat tulevat. Meidan pomo kertoi siita. Meidan pomo on ihanin ihminen, joka ollaan tavattu. Han on tosi rento ja kehuu meita aina. Hankin jai yksi ilta juomaan hostellille meidan kanssa ja teki todella hienon tuliesityksen. Taa juomiskulttuuri on todella erilainen kuin suomessa (ei mitaan eroa)  ja siksi harjoitellaan sita!

Meidan tyokuva taalla on tehda retkia sandblowlle (se on parasta mita taalla voi tehda eika ikina kyllastyta! Lisaksi pidetaan matkalla nesteytys kunnossa), sitten me otetaan 6 bussia paivassa ja saatetaan heidat hostellille. Oikeesti vain tanssitaan tai hepuloidaan paivabussilla. Se joutuu aina jakamaan flyereita, jolla on kauheempi krapula (yleensa mina).Aamubussi on rankin tyo. Kun kello soi aamulla niin toinen ottaa kyltin bussipysakille ja toinen tekee aamupalan. Se kumpi on bussapysakilla ei puhu mitaan, koska kuka puhuu oikeasti ennen 8 aamulla. Viimeinen tehtava on keittion siivous. Se sujuu aivan upeasti kahdelta yolla pienessa hiprakassa. Jos mennaan aikaisin nukkuun (mita ei tod tapahdu usein) niin sit huudetaan vain kaikille etta siivotkaa jalkenne. Nain ei tapahdu ja keittio on aamulla kuin pommin jaljilta, mutta todennakoisyys kasvaa etta ehditaan aamubussiin. :D

Emma on himoinnut nutellaa koko matkan ajan ja yksi paiva kun ma makasin kuolleena sangyssa niin Emma kaytti mua hyvakseen ja meni kauppaan kaikkien rahojen kanssa ja osti nutellaa. Sit se syo sita meidan huoneessa ja pistaa likaiset veitset mun tyynyn alle kun ei jaksa pesta niita ja huutaa ylasangysta, etta sun pitaa suojella mua. Meidan ovessa ei ole lukkoa ja jos joku (VOIN KERTOO ETTEI KUKAAN TULE) tulee niin voit puukottaa sen. Sori kaikille suomessa. Ollaan hapasty kaikki suomalaiset! Keraan itseni kun paasen takaisin! Ai niin, mut harmi et Itavalta kutsuu :D Keraan itseni kasaan sit sen jalkeen :)

P.s Kuka hullu pisti mut, Emman ja Bassin bileiden pitajiksi. Juotiin yksi ilta nuotiolla 4 aamulla ja meilla oli Emman kanssa paljon asiaa ja jauhettiin jotain tosi tarkeata suu vaahdossa (hiljaa tietenkin, niin kuin aina) ja joku tyyppi tuli huutamaan, etta olkaa hiljempaa. Me istuttiin toisella puolella pihaa, eika meilla ollut edes musiikkia. Me vain juteltiin ja naurettiin ja joku kehtaa tulla valittamaan. Enka myoskaan tajua miksi meidan kaverit menettaa kuulonsa. (Sori Hanna yritan hillita aantani kun palaan :D) Parasta tassa oli se etta se mies joka valitti, sai huudot kun huusi liian lujaa meille et olkaa hiljempaa ja me vain naurettiin! Eli tanaan on hyvat bileet kun me 3 rappioihmista koitetaan saada ihmisia juomaan ja pelaamaan peleja :D

-Paapi

Paikka, josta ei halua lahtea.

Eletaan talla hetkella niin parasta aikaa taalla Rainbow Beachilla! Me ollaan kylla saatu niin hullujen suomalaisten maine. Kaikki vaan nauraa meille. (Anteeks jo etukateen tanne tuleville suomalaisille, teita pidetaan aivan pimeina.) En tieda onko yks syy meidan tapa rentoutua. Oltiin siis matkalla tanne ja bussimatka kesti 14 tuntia. Ma sit ostin itelleni suomenkielisen kirjan ja ilosena aloin lukee sita bussissa. Paapi sit alko kinuaan et "lue pliis aaneen, ees pari sivua." No mahan sit luin ja eihan siita tullu loppua. Paapi tykkas kuunnella niin paljon et mun oli pakko jatkaa. Ja nyt se on niin koukussa siihen kirjaan etten saa ikina lukee sita yksin vaan mun on aina luettava sita aaneen niin et Paapi pysyy myos mukana. Ja kaikki tietaa sen nyt ja nauraa aina meille kun meidan teltasta kuuluu vaan mun aani. Kirja on semmonen 700 sivunen ja enaa on 100 sivua jaljella. Huhhuh, mun radioaani on ehka mennytta tan jalkeen :)

Ens viikolla saadaan muutama paiva rakoo tasta rankasta tyonteosta (lue Paapin kirjotus ylempaa niin tiedat kuinka rankasta :D) ja lahdetaan tsekkaan Fraser Island! Tehdaan omatoimireissu Paapin, Maxin ja Maxin auton kanssa, niin saastetaan rahaa. Toinen syy voi olla myos meidan dingo-pelko ja talla tavalla pystytaan nukkuun autossa. Muutama paiva sitten meidan naapurihostellista lahti ryhma sinne ja nyt yks miehista makaa sairaalassa Brisbanessa. Se oli sammunu metsaan ja dingot oli tullu syomaan sita. Eli nyt puuttuu korva ja muutamia paloja muutenkin siita miehesta. Eli terkkuja meidan aideille, luvataan olla sammumatta metsaan! :) Tosin dingot on aika helppo pelottaa pois huutamalla, eli voi olla et mun ja Paapin seurassa kukaan ei naa yhtaan dingoo.


Elama hymyilee, jee!


-Emma

Paikka, jossa ei ole kuuluvuutta.

Nyt ollaan asetuttu Rainbow Beachille asusteleen ja meinataan viettaa taalla about 3 viikkoo. Aika pitka aika tan jokaviikkosen muuttamisen jalkeen. Saadaan ilmanen asuminen kun vahan tehdaan toita (lue: saadaan asua homeisessa teltassa. Okei on siina sentaan puulattia.). Tosin vanhat tyontekijat kerto ettei kannata turhaan rehkia ja niin ollaan vahan tehtykin. Meidan duunia on yhden matkatoimiston flyereiden jakaminen ja kavelyretkien teko aivan mielettoman hienolle Carlo sandblowlle. Siella sit lasketaan meidan hostellin asukkaiden kanssa makia alas sand boardilla ja lopuks kattellaan aivan ihanaa aurongonlaskua. Kylla tata duunia kelpaa tehda. Tosin iltasin pitaa myos siivota nopsaan keittio ja taisin muistaa sen viime yona tyokaverin kanssa kahdelta yolla. Siella sit tiskailtiin muutaman goonilasillisen jalkeen :) Tarpeen tullen puunataan autoja et saadaan lisarahaa. Tosin Paapi on ollu niin hyva rahavastaava (eilen olin eri mielta kun se unohti lompakon hostellille) et hymy nousi huulille kun tsekattiin tili. Taa muutaman viikon asuminen nain pienessa paikassa ja saastokuuri tekee lompakolle hyvaa :)

Tosin mun hymyni on sit vahan muuttunu viime nakeman. Airlie Beachilla asuessa paatettiin yks paiva leipoa ranskalaisten tyttojen kanssa. Tyonjako oli se et ranskalaiset leipo ja ma ja Paapi kerailtiin tuoreista kookospahkinoista taytetta taikinaan. No siina sit ihan innoissani maistelin elamani ensimmaista tuoretta kookospahkinaa ja aattelin et kyllapa tuli hiekkaa samalla suuhun. No myohemmin sit totesin et eihan mulla mitaan hiekkaa ollu vaan pureskelin hammastani. Ehka toi kookospahkinan nakertaminen ei ollu niin hyva idea. No Paapi sai ainakin mahtavat naurut...

Paapista on tullu taalla ihan mummo. Aina kun tulee pieni tuulenhenkays se alottaa: "No niin just. Siis eikohan me taas olla pian kipeena kun on tallanen keli. Ja yolla pitaa laittaa sita paljon vaatetta ettei tulla kipeiks." (Ja huomatkaa et se ei huolehdi pelkastaan itestaan vaan saarnaa myos mulle.) Ja jos ma sit seuraavana paivana niistan kerrankin, niin se tuntee ittensa niin voittajaks. "No niin just, oisko kannattanu nukkua 3 paitaa paallekkain niinku ma. Ja mahan sanoin et lahetaan sielta rannalta aiemmin kun oli niiiiin kylma." Ja siis paivisin taalla tarkenee shortseilla ja t-paidalla, illalla siihen voi heittaa yhen paidan lisaa ja yolla on ihan lammin makuupussissa. Paapi tosin nukkuu pitkat housut jalassa, t-paita ja fleece paalla, makuupussin sisassa ja siina paalla 2 peittoo. Tanaan se kysy aamulla et saako se ens yoks mun pipon!

Ja taa kyla on kylla hullun pieni. Pari paivaa sitten lahettiin kavelylle ja aatettiin kattoo millaseen paikkaan pitais kotiutua. Vahan ajan paasta totesin sit Paapille et nain kauheen tutun nakosia ihmisia. "Eiks noi oo Janni ja Kirsi jotka on ollu taalla Australiassa jo pidempaan. Tai siis nain niiden facebook-kuvat ja nayttaa aika samalta." Paapi ois vaan kavelly kavereidensa ohi. Nyt meilla on siis ollu taalla iltasin hyvaa seuraa :) Tai siis niin pitkaan kun Paapi pystyy istuun iltasin ulkona ilman etta keuhkokuume iskee.

-Emma